Nyt se on virallisesti "todistettu". Olen pitkään miettinyt, miksi ihmeessä kaikki alkavat selaamaan b:n kohdalta nimeäni, ennen kuin tavaan nimen: p wie Pfarrer oder Prinz und so weiter und so fort. Lausun sukunimeni täällä suomalaisittain.
Kysyin tätä ihmeellistä asiaa äsken vuokraemolta, joka sanoi heti lausuttuani sukunimeni: "total weiches b".
Tsädääm.
Suomen kielessä ei ole kovalla ja pehmeällä p:llä merkitystä erottavaa tehtävää. Voin sanoa bulla ja kaikki ymmärtävät, että pullaahan se haluaa. Tai tapletti/tabletti. Huono esimerkki, en ole hyvällä esimerkkituulella tänään, mutta hommahan on sama kuin esimerkiksi d:n kohdalla. Voidaan sanoa litl ja kaikki tietää, että Lidliinhän se haluaa. Ei ihmekään, että tuo saksalainen kauppajätti on muotoutunut myös liiteliksi.
Oma korvani ei erota sukunimeni kohdalla p:tä pehmeäksi, sillä Suomessa banaani-b:llä ja pappi-p:llä on selkeä ero ja oma sukunimi-p:ni on kyllä pappi-p.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti